Taidetta ja keräilijöitä

Joensuulainen apteekkari Olavi Turtiainen jätti vuonna 1961 testamentissaan kotikaupungilleen merkittävän perinnön: keräämänsä taidekokoelman. Seuraavana vuonna kaupunki vastaanotti toisen testamenttilahjoituksen, neiti Arla Cederbergin taidekokoelman. Näille lahjoituskokoelmille Joensuun kaupunki perusti taidemuseon vuonna 1962. Kun kaupunki seuraavaksi vuosina 1964 ja 1972 sai lahjoituksena akateemikko Onni Okkosen taidekokoelman kirjastoineen ja arkistoineen, oli taidemuseo saanut laadukkaan ja monipuolisen perustan.

Taiteen kerääjinä Olavi Turtiainen, Arla Cederberg ja Onni Okkonen olivat hyvin erilaisia.

Olavi Turtiainen (1906-61) keräsi kokoelman, joka heijastaa pyrkimystä luoda kodista kokonaistaideteos, jossa maalaukset, veistokset, piirrokset ja grafiikka, itämaiset matot, hopeaesineet ja huonekalut yhdessä muodostavat esteettisen kokonaisuuden. Sävy on hillitty ja hienostunut.

Lääkintöneuvos Hagar Vaherin (1898-1982) taidelahjoitus täydensi vuonna 1982 harmonisella tavalla Turtiaisen kokoelmaa. Vaher oli Turtiaisen ystävä, ja joitakin hankintoja tehtiin yhdessä. Vaherin kokoelma heijastaa myös Turtiaisen taidemakua, vaikka teosten sävy onkin paikoin hieman raskaampi.

Turtiainen tunsi henkilökohtaisesti lähes kaikki taiteilijat, joiden teoksia hän osti. Suurin osa teoksista oli 50-luvun nuorilta taiteilijoilta kuten Tapani Raittilalta, Helge Dahlmanilta ja Tuomas von Boehmilta. Silloin he eivät vielä olleet kovin tunnettuja, mutta kuuluvat nyt Suomen taiteen merkittäviin nimiin.

Arla Cederberg (1886-1961) taas keräsi taidekokoelmaansa jo kuuluisaksi tulleista nimistä, aivan kuin hän olisi halunnut jokaiselta Suomen kansan tuntemalta ja rakastamalta 1800-luvun taiteilijalta maalauksen kokoelmaansa. Vaikka otos jäikin katkelmalliseksi, muodostaa se tyylikkään - nykykatsojalle romanttisenkin - kokoelman suomalaista maalaustaidetta aina Suomen taiteen "isän" Robert Wilhelm Ekmanin talvisesta tuokiokuvasta ja ensimmäisen suomalaisen "düsseldorfilais-taiteilijan" Werner Holmbergin maisemista Albert Edelfeltin ja Gunnar Berndtsonin salonkirealismiin ja 1890-luvun suomalaisiin maisemanäkymiin.

Akateemikko, taidehistorian professori Onni Okkosen (1886-1962) kokoelma on puolestaan luotu taidehistorioitsijan silmin. Kotona Okkosta ympäröivät lukuisat eri aikakausilta ja eri kulttuuripiireistä peräisin olevat taideteokset. Ne antoivat innoitusta työhön ja johtivat ajatuksia eri taidekausiin.

Suppeankin yhteen kulttuuriin keskittyvän kokoelman perusteella voi kertoa paljon taiteessa tapahtuneista muutoksista, mikäli kokoelma on harkiten kerätty: Antiikin kokoelma on - kansainvälisesti verraten - lukumääräisesti pieni. Siihen mahtuu kuitenkin esimerkkejä niin arkaaiselta, klassiselta kuin hellenistiseltäkin kaudelta, niin Kreikasta, Etruriasta kuin Etelä-Italiankin kulttuurista. Samaan tapaan Okkonen keräsi esimerkkejä Keski- ja Etelä-Euroopan kirkollisesta taiteesta 1300-luvulta 1700-luvulle ja loi katsauksen Kiinan taiteen alueisiin 3000 vuoden ajalta. Kiinalaisen kokoelman merkittävin osa on Tang-kaudelta (618-907 jKr.).

	Joella Todennäköisesti 1700-luvun kopio Song-ajan maalauksesta.
	Ratsastaja Han-dynastia, 206 eKr. - 220 jKr.

Okkosen keräämä suomalaisen kuvataiteen kokoelma ei samalla tavalla heijasta pyrkimystä kattavaan taidehistorialliseen katsaukseen kuin hänen ulkomaisen taiteen kokoelmansa. Okkosen suomalaisessa kokoelmassa on myös selvästi tummempia sävyjä kuin Turtiaisen kokoelmassa. Ovathan teoksetkin varhemmilta vuosikymmeniltä.

Kokonaisuutena Okkosen kokoelma on Joensuun taidemuseon perustavista kokoelmista monipuolisin ja laajin. Helene Schjerfbeckin akvarelli Elämänpuun tyttö vuodelta 1907 oli hänen ensimmäinen taidehankintansa vuonna 1914. Sen jälkeen suomalainen osasto karttui kuvataiteen esimerkeillä kuten Wäinö Aaltosen, Alvar Cawénin ja Tyko Sallisen teoksilla ja myös taidekäsityö- ja taideteollisuusesineillä 1800- ja 1900-luvuilta.

Taidemaalari Anitra Lucander (s. 1918) lahjoitti vuonna 1983 Joensuun taidemuseoon piirustuksia ja grafiikkaa, jotka liittyvät Turtiaisen kokoelmassa oleviin Lucanderin maalauksiin. Lahjoituksen myötä Joensuun taidemuseo vastaanotti myös Lucanderin keräämää keramiikkaa, joka täydentää sekä antiikin ja Kiinan kokoelmia että myös Okkosen keräämää persialaisten kulhojen kokoelmaa.

Vuonna 1984 malmölainen pariskunta Anna-Lisa ja Arnold Glave lahjoittivat Joensuun taidemuseolle lähes sata taidemaalari ja graafikko Oscar Parviaisen (1880-1938) maalausta ja grafiikan työtä. Vuonna 1991 tulleen toisen lahjoituserän myötä taidemuseo sai haltuunsa valtaosan Parviaisen tuotannosta. Lahjoituksen virikkeenä olivat Parviaisen suvun pohjoiskarjalaiset juuret ja Joensuussa vuonna 1980 pidetty muistonäyttely. Lahjoittajilla oli toive, ettei tämän Ruotsissa kuolleen, elämänsä aikansa vain muutamia näyttelyitä pitäneen taiteilijan muisto painuisi unohduksiin. Laaja tutkimus Parviaisen taiteesta julkaistiin helmikuussa 1997.

Joensuun taidemuseo sai vuonna 1987 lahjoituksena mielenkiintoisen kokoelman Ina Collianderin (1905-1985) teoksia taiteilijan perillisiltä. Tämän graafikkona parhaiten tunnetun taiteilijan kokoelma koostuu öljymaalauksista, akvarelleista, piirustuksista ja luonnosmateriaalista koko taiteilijan pitkän tuotannon ajalta. Kokoelmasta näkyy, että ortodoksinen uskonto oli Collianderin sydäntä lähellä.

Joensuun taidemuseossa on esillä nyt myös uusi ikonikokoelma, joka avattiin yleisölle helmikuussa 2004. Ikonit lahjoitti Juhani Berghem. Toimittaja Hilkka Kuusela-Berghem, Pogostan Hilikka, syntyi Impilahdella 18.11.1932, hänen puolisonsa, henkilöstöpäällikkö Juhani Berghem Helsingissä 3.4.1947. Berghemit tutustuivat eläkeläisinä Uudessa Valamossa ja avioiduttuaan 1991 jäivät asumaan alkuun luostarin lähipiiriin Heinävedellä, mutta kummankin aviopuolison sairauden vuoksi he muuttivat 1992 Hilkan koulukaupunkiin Joensuuhun. Hilkka Kuusela-Berghemin siirryttyä tuonilmaisiin 1995 leski sai ajatuksen kunnioittaa puolisonsa muistoa kartuttamalla muutamien jo heidän kodissaan olleiden ikonien ympärille kokonaisen ikonikokoelman, sillä ikonit olivat olleet Hilkalle rakkaita jo lapsuudenkodista lähtien. Näin sai alkunsa kokoelma, joka sittemmin on saanut nimekseen Pogostan Hilikan ja Juhani Berghemin ikonikokoelma.